Seattle

Tervehdys täältä SFU:n West Mall Centeristä. Netti on ollut poikki kohta kaksi päivää, joten tultiin tänne kaikkien muiden opiskelijoiden sekaan kirjoittelemaan meidän viime viikkoisesta Seattlen reissusta, joten aloitetaanpa..

Matka Seattleen alkoi siis torstai-aamuna Vancouverin keskustasta, sateisesta sellaisesta. Rajan yli päästiin suht helposti jenkkiläisten rajavartijoiden tylyydestä huolimatta ja Seattleen saavuttiin yhden aikaan iltapäivällä. Ensimmäiseksi etsittiin meidän "laadukas" hotelli, jonka jälkeen suunnattiin keskustaan ja Pike Place Marketille, joka on suuri kauppahalli kaupungin keskustassa. Kauppahallista löytyikin sitten kaikenlaista suureellisista kalanmyyjistä korukauppiaisiin jasekalaisiin pikkupuoteihin. Unohtaa ei saa tietenkään Rachel-sikaa, joka on seisoskelee kauppahallin pääsisäänkäynnin liepeillä maskotin elkein. Samalla reissulla kävimme myös katsastamassa ihkaensimmäisen Starbucksin, joka avattiin vuonna 1971. Starbucksilta suuntasimme ruokailemaan läheiseen ravintolaan, jossa me molemmat nautimme amerikkalaiseen tapaan hampurilaisateriat paistetuilla sipuleilla ja muilla lisukkeilla höystettynä.

Perjantai alkoi hotellin huikean kattavalla aamiaisella, jolla tarjoiltiin minibageleita ja - muffineja. Unohtaa ei tietenkään pidä näillä main harvinaista kahvia ja appelsiinimehua. Aamupalan jälkeen läksimme mahat muristen kohti Seattle Centeriä ja Space Needeliä. Neljänkymmenen sekunnin hissimatkan jälkeen olimme neulan huipulla valmiina ihailemaan kaupungin näkymiä.

Tämän tehtyämme kävelimme keskustaan, ja muutaman mutkan jälkeen suuntasimme Pioneer Squarelle, joka on Seattlen kaupungin vanhin jäljellä oleva osa. Sateelta suojaa hakien osallistuimme Underground Tourille, jolla esiteltiin Seattlen ei niin ruusuista historiaa ja vanhoja, nykyään katutason alla sijaitsevia alkuperäisiä rakennuksia ja katuja.
Kierroksen jälkeen kävelimme kaupungin laajaa keskustaa ristiin rastiin ja kävimme syömässä perin autenttisessa meksikolaisessa ravintolassa. Hotellille palasimme illalla muutaman valokuvan ottaneena ja jalat kipeänä kävelystä.

Lauantai alkoi, jos mahdollista, vielä huikeammalla aamupalalla kuin perjantaina - tarjolla oli pelkästään muutama minimuffini, kahvia ja mehun jämät.. Aamupalan jälkeen kirjauduimmekin sitten hotellista ulos ja lähdimme kantamuksinemme metsästämään bussia kohti Washingtonin yliopistoa. Yliopistolle päästyämme kiertelimme upeaa ja keväistä kampusta ympäriinsä. Rakennukset olivat todella hienon näköisiä 70 miljoonan tietotekniikkarakennuksesta goottityyliseen kirkkoon. Löytyipä kampukselta yliopiston oma jalkapallostadionkin katettuine katsomoineen. Kylläpä tuossa yliopistossa siis ihan mielellään koulunsa kävisi, jos vain olisi rahaa maksaa huikeat lukukausimaksut. Yliopistolla vietetyn aamupäivän jälkeen pyörähdimme keskustassa syömässä vietnamilaista lounasta kookosmehuineen, jonka jälkeen vuorossa oli Seattle Centre ja Science Fiction Museum. Löysimme Darth Vaderin, Terminatorit, Terminatorin käden, Kapteeni Kirkin tuolit ja puvut, mutta emme yhtään Eewokkia. Valosapelit, sädepyssyt ja Klingoni-päät roikkuivat myös sulassa sovussa seinällä alienin vieressä. Museossa vierailun jälkeen meillä oli hieman aikaa tapettavana ennen paluumatkan alkua, joten ajelimme bussilla keskustan katuja ylös ja alas. Puoli kahdeksan aikaan illalla bussi otti meidät kyytiin ja matka kohti kotia ja rentoja kanadalaisia rajavartijoita alkoi. Varsin kotoisaan Vancouveriin saavuttuamme otimme vielä yöbussinkampukselle, jonne saavuimme puolen yön aikaan. Mukava oli Seattlessa käydä, mutta mukava oli myös tulla jo kodilta tuntuvaan Vancityyn!

Whistlerin kylillä

Tervehdys taas täältä asunnosta 715. Kävimme eilen vihdoin Whistlerin rinteissä laskettelemassa. Tämä oli eittämättä yksi odotetuimmista hetkistä matkan varrella. Matkaan lähtöä varten heräsimme eilen keskiviikkona 4.30 am. Tämän jälkeen pikainen aamupala, tulitikut silmiin ja kohti Pacific Centralia, josta Greyhound Bussi Oy:n kiituri kohti pohjoista starttasi kello 6.30 am.

Matkan varrella oli paljon upeita maisemia, alkaen jo aamuisesta Vancouverin kaupungista. Ihquu. Nähtiin linkin ikkunasta myös Vesteriselle mainostamani "The Chief". The Stawamus Chief on varsin pystysuoralta vaikuttava kallioseinämä valtatie 99:n varrella. Kuvia ei oikein saanut kun istuttiin väärällä puolella linkissä.. Whistleriin saavuttaessa aurinko paisteli täydeltä terältä ja pikkulapset jo juoksentelivat ympäriinsä, opettajat perässään. Ensimmäisenä siis vehkeet ja liput, sitten mäkeen.

Kummallista Whistlerin lippusysteemeissä oli se, että henkilöstö tarkastaa viivakoodit lipuista vain alimmaisilla hisseillä, eikä enää hieman ylemmäksi päästessä. Lapista tutut portit ja skipassit loistivat siis poissaolollaan. Väkeä vaikutti olevan mäen alla liiaksikin asti, mutta kunhan kerran pääsimme pois "eturinteestä" kaikki jotenkin hävisivät ja saimme mennä varsin rauhassa. Keli oli pääasiassa melko hyvä, joskin käydessämme Blackcombin päällä olimme pilvessä ja satoi lunta.

Laskeminen rinteissä oli melko hauskaa ja rinteet olivat hyvässä kunnossa, johtuen pitkälti reilusta luonnonlumen määrästä. Osa mustista rinteistä näytti aika tappavilta, ja osui silmiin yksi kahden mustan ruudun rinnekin. Rinteet olivat melko pitkiä, ja reidet hapottivatkin välillä melko lahjakkaasti. Sanomattakin on selvää että maisemat olivat paikan päällä mahtavat ja Whistler onkin hieno matkakohde, vaikkei laskemaan välttämättä haluaisikaan. Gondolit vievät matkailijan melko korkealle ja istumahisseissäkin näytti jalkamiehiä olevan..

Lumituristit rinteessä.

Mökkielämä rinteiden vierellä vaikutti melko vireältä, ja aika hienojakin huviloita ympärillä näkyi. Vuorten juurella, heti hissien alla, oli muutama edullinen hotelli, kuten Four Seasons ja Fairmont. Näistä jalkautui seurapiirirouvia muotivaatteineen kävelemään pitkin kylänraittia ja ovimiehillä piti kiirettä hakiessa Escaladeja ja Bemareita autohalleista. Vastoin kaikkia odotuksiamme, positiiviseksi yllätykseksemme voidaan sanoa paikan hintataso. Kaakaot ja ruoat vuorella tuntuivat olevan vain vähän normaalia korkeammalla, eli siis eurooppalaiseen hintatasoon tottuneelle melko edulliset. Paitsi siis niissä Pradan kaltaisissa liikkeissä, joita niitäkin kylästä löytyi.

Jos ei laskettelu maista, voi ihan hyvin vaikka olla altaassa..

Horstman Hut, pikkuravinteli Blackcombilla.

Joku vuori.

Kartta kylästä

Kylää.

Nojoo, täytyy nyt sitten vielä lopuksi tunnustaa ettei me oikeasti edes käyty siellä Whistlerillä, vaikka lippu kävikin molemmille vuorille :'( Oltiin koko päivä vain Blackcombin puolella ottamassa kuvia Whistleristä :D . Täytyy varmaan lähteä uudestaan käymään, toivottavasti puuterit eivät mössöönny, vaikka kevättä jo sielläkin odotellaan..

Sataa sataa ropisee

Tervehdys.



Tänään ollaan koettu oikein toden teolla vancouverilainen rannikkoilmasto - vettä on nimittäin tullut koko päivän perin riittävästi. Muutenkin tuntuu, että pari viimeistä viikkoa ovat olleet sateisen harmaita, eivätkä säätiedotukset lupaa lähitulevaisuudelle yhtään parempaa keliä. Täytyy kyllä tunnustaa, että vähitellen alkaa jo vähän tympimään tämä iänikuinen harmaus ja sade, joten täällä päässä kyllä todellakin odotellaan jo keväisempiä kelejä..



Kerrotaanpa sitten vähän tästä päivästä, joka ei mennyt ihan meidän suunnitelmien mukaan..
Alunperin tänään piti olla vuorossa muutaman tunnin pyörälenkki Stanley Parkissa mentor-ohjelman järjestämänä. Kuinkas ollakaan, pyöräilyreissu oli peruttu sateen takia ja sen sijaan meidän oli tarkoitus mennä katsomaan Imax-leffa Canada Placeen. Matkasimme Imax-teatterille yhdessä ujon vetäjän ja yhden ranskalaisen - luvalla sanoen oudon - vaihtaritytön kanssa. Teatterin edessä meidän oli tarkoitus tavata muu porukka, mutta he eivät koskaan sinne saapuneet ja meidän vetäjä höntäili sinne ja tänne yrittäessään selvittää, missä loppuporukka oikein viipyy. Tässä vaiheessa me saatiin koko tilanteesta tarpeeksemme ja päätettiin lähteä katsastamaan Commercial Drive, joka on originelli katu täynnä pikkukauppoja ja ravintoloita lähellä keskustaa. Päästyämme Commercialille vettä tuli taivaan täydeltä ja päätimme palata Commercial Drivelle joku toinen kerta ja menimme takaisin keskustaan. Loppujen lopuksi päädyttiin sitten kiertelemään yhtä keskustan ostoskeskusta. Päivän pelasti kuitenkin eräs thai-ravintola, jossa käytiin syömässä oikein kunnon ateria alku- ja jälkiruokineen, oluineen ja siidereineen (eikä maksanut kuin n. 18e/hlö). Siitä tulikin sitten jo hyvä mieli =).



Tästä illasta on kerrottava vielä se, että meidän sohvana toimiva ilmapatja sanoi äsken POKS - sen runkorakenteet alkaa vähitellen pettää, joten kohta meidän patja on melkein pallon muotoinen. Katso siinä sitten telkkaria.

Tällaista täällä Vancouverissa tällä erää.

Ensimmäinen vapaapäivä

Jaahas, tänään on ollut ensimmäinen vapaa arkipäivä viiteen viikkoon. Kävin kääntymässä sateisen Vancouverin keskustassa ja hieman myös siinä liepeillä. Monet paikoista olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta löytyipä pari uuttakin starbucksia ;) Ensimmäisenä piti pyörähtää BC Placessa ja GM Placessa, eli kahdessa urheiluareenassa, joista jälkimmäisessä Canucksit pelaavat kotipelejään. Ei siellä mitään kummempia tapahtunut; Chilliwak Bruins (WHL-joukkue) odotteli jotain tilaisuutta, sekä illan taistoa, ja oli siellä muutama hyypiö pukeutuneena canucks-takkeihinkin. Heidät kiersin kaukaa, mitä lie huuhaita. Fanituotteita myyvässä kaupassahan oli sitten pakko pyörähtää, ei vain sattunut olemaan vaadittavaa kolmeasataa dollaria että olisi pelipaidan ostanut.. Hyvä niin. Erilaisia paitoja ja lippiksiä oli kyllä reilusti, eikä välttämättä ihan halvimmasta päästä. Oli uusinta uutta ja vintagea, junioria ja senioria, koti- ja vieraslippistä. Kauppaa enemmän minua kiehtoisi otteluiden seuraaminen. Olen tässä metsästänyt lippuja peleihin vaikka mistä, mutta ne tuntuvat olevan mustan pörssin käsissä kaikki.. Sata dollaria ja siitä aina vähän alle kuuteen tonniin..

Granville & Robson's

Ei ole aiemmin tullutkaan kirjoiteltua paikallisen taajaman arkkitehtuurista. Kylän aivan ydinkeskusta on pankkiirimaisen tyylikäs, mutta ottamalla askeleen johonkin suuntaan on ympärillä monen näköistä rakennusta ja puotia. Vancouver on tietysti varsin tuore kaupunki, joten vanhaa kaupunkia ei ole löydettävissä. Mutta onhan tuolla pilvenpiirtäjiä. No ei se ehkä ole se Vancouverin paras myyntivaltti, koska korkein rakennus taitaa olla alla oleva Sheraton One Wall Centre ja sen kaikki 48 kerrosta..

Sheraton One Wall Centre

Törmäsin myös ensimmäistä kertaa kirkkoon jossa näytetään elokuvia. :P


Katukuvaa Robson streetiltä: Kauppoja, Lexus (GS300?), Infiniti G35 ja Honda Civic (Kanadan myydyin auto jo seitsemättä vuotta) ..

Hienojen kauppakatujen välissä kulkee ihmeellisiä takakujia, joilla pääasiassa sähkölinjoja ja kodittomia ihmisiä.


Alan kauppa, ainakin Miron ja muutaman muun alamäkipyöräilijän mielestä.

Jepu, eiköhän tässä taas riittävästi downtownia tällä erää. Voimmekin palata ajassa hieman taaksepäin, jolloin sunnuntainen yrityksemme vierailla Grouse Mountainilla hyytyi vähän kesken kaiken. Tarkoituksena oli pyörähtää vuorella sijaitsevalla virkistysalueella luistelemassa, ottamassa kuvia kaupungista ja syömässä eväitä. Nooh, ei sitten aivan viititty maksaa $29,90 maksua pelkästään siitä että olisimme päässeet ylös rinteiden juurelle. Kelpo hinta kertanoususta! :D Tyydyimmekin vain kuvaamaan sinne vienyttä gondolia ja poistuimme häntä koipien välissä kämpille jumbo-muffinien kanssa.

Kolmenkympin hissi Grousella.

Kelien salliessa käymme toivottavasti laskettelemassa jossain. Nyt lähden huoneen toisella puolella häämöttävälle jääkaapille, jalan. Nähellään.

Vapaalla
- Jukka

Sateesta huolimatta bongattu: harmaa Eleanor (siis sellanen uudempi ja rumempi), harmaa Ferrari 430 spaideri, 55AMG sekä muutama corvette ja jäätävän iso avolava.

Kanukkien telkkarissa pyörii muuten hyviä volkkarin mainoksia. Käykää kattomassa: un-pimp your ride. German engineering...