Viimeisiä päiviä

New Yorkin reissulta palattuamme olemme yrittäneet käyttää aikamme täällä rakkaassa Vancouverissa mahdollisimman tehokkaasti. Olemme käyneet pienillä päiväreissuilla ja nähneet kaikkia täällä vielä olevia kavereita ja ystäviä. Onneksemme Vancouverin sateet ovat, ainakin vähäksi aikaa, hellittäneet ja olemme saaneet nauttia leppeän aurinkoisesta ja selkeästä säästä.

Maanantaina kävimme katsastamassa UBC:n, eli University of British Columbian massiivisen kampuksen. Kampus sijaitsee niemekkeellä hieman keskustasta etelään. Kampusalue on varsin erilainen kuin SFU:n kampus, joka on tiiviisti yhteen rakennettu. Paikka vaikutti melkeinpä tavalliselta kaupunginosalta Starbuckseineen ja ruutukaavoineen. UBC:lta löysimme myös hyvänkokoisen hiekkarannan.

Tiistaina kävimme aussien kanssa lounastamassa Moose's down underissa, joka siis on australialainen pubi-ravintola - tietty. Seinillä siis kuvia koaloista ja kenguruista, ja lautasella australialaissävytteistä ruokaa. Tästä jatkoimme Metrotownin ostosparatiisiin jossa tapasimme Nooran kurssikaverin Joycen, jonka kanssa illastimme thai-ruoan merkeissä.

Keskiviikkona lähdimme aussien kanssa Vancouverin suositulle turistikohteelle eli Capilanon riippusillalle. Silta on puolen tunnin matkan päässä keskustasta, eli varsin lähellä. Silta itsessään oli aika hieno, mutta sen oheen ympätyt lisänähtävyydet eivät vakuuttaneet. Mukava paikka silti käydä. Sillalta hajaannuimme teillemme: aussit Metrotowniin (heh) ja me Stanley Parkiin. Puistossa teimme pienen kävelylenkin, jonka lomassa otimme muutaman viimeisen kuvan ja evästimme Tim Hortonsin halpoja bageleita herkutellen. Kauniit olivat hienon päivän maisemat.

Capilano

Sillalta

Vancouverin Coal Harbor, Stanley Park ja rannikkovuoria

Keskiviikkoa seuraa torstai, jolloin lähdimme jälleen kerran aussien kanssa Bowen Islandille katsastamaan tämän vancouverilaisten parissa suositun retkisaaren. Saari on noin 6 x 12 kilometriä ja siellä asuu vakituisesti noin neljä tuhatta asukasta. Saareella voi aistia vanhan ajan tunnelman ja "pikkukaupungin" ilmapiirin, vaikka autolla ja lautalla Vancouverin keskustaan voi päästä parhaimmillaan puolessa tunnissa. Saarella teimme pienen kävelyn Killarney-järven ympäri ja söimme jälleen auringon paistaessa eväitä ulkosalla. Lenkin jälkeen otimme bussin saaren toiseen päähän ja päädyimme kuljettajan opastamana laguuninomaiselle lahdelmalle. Ennen lähtöä ehdimme vielä kiipeämään pienelle vuorelle, josta avautuivat näkymät merelle ja mantereelle.

Padolla

Bowen Islandin satama

Perjantaina otimme aamupäivän ihan rauhassa ja illalla suuntasimme Sushi Towniin (ei siis mikään kaupunginosa vaan ravintola.. ;) ) ja Vancouver Giantsien viidenteen finaaliotteluun. Jos ei aiemmin ole tullut mainittua, Giants on paikallisen WHL-jääkiekkoliigan viimevuotinen kärkijoukkue, joka vei tälläkin kertaa voiton Medicine Hatin Tigerseistä. Ihan hyvää kiekkoa, varmaan lähellä SM-liigan meininkejä, joskin hieman hätäisen oloista. Illalla sanoimme myös hyvästit australialaisille ystävillemme.

Giantsien maalivahti, kiinnostuneiden kannattaa tässä kohtaa klikata kuvaa..

Lauantaina iltapäivällä tarkoituksenamme oli tehdä pieni ajelu Nooran mentorin, Jenniferin kanssa. Yllätykseksemme ajelusta muodostuikin varsin pitkä ja suuntasimme Harrison-nimiseen pikkukaupunkiin puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Harrisonissa vuokrasimme Jennin ja hänen kaverinsa Dillonin kanssa veneen, jolla ajelimme läheisen vesiputouksen vierelle. Järvenkäynti oli melko rankkaa johtuen vuorten välissä olevasta tuulitunnelista. Täysin kastuneina lämmittelimme hetken kaakaolla ja lähdimme tekemään "Hidden Beachille" nuotiota. Tulella paistoimme Jennin äidin tekemää perinteistä korealaista grillilihaa, joka olikin maukasta. Jälkiruoaksi vaahtokarkkeja perinteiseen tapaan. Paluumatkalla kuuntelimme jazzia ja Jenn käytti meitä vielä pikaisesti Burnaby Mountainilla katselemassa kaupungin valoja.

Vesiputous järveltä

Noora ja mentori-Jennifer

Hidden Beach Harrisonissa

Tänään sunnuntaina olemmekin valmistelleet lähtöä vaatteita pakaten ja asuntoa tyhjentäen sekä siivoten. Nyt kaikki onkin suurinpiirtein valmista lähtöä varten ja huomisen voimme vielä nautiskella Vancouverin mukavasta säästä ja ilmapiiristä.

Iso Omena

Kolmas kaupunkikohteemme USA:n puolella oli New York, eli kaupunki joka ei koskaan nuku.. Lähdimme Vancouverista sunnuntai-illalla ja lentelimme yön yli kohti New Yorkia, jonne saavuimme sunnuntaina aamutuimaan. Lentokilometrejä yhteen suuntaan tuli 4000 ja lentoihin tunteja meni noin seitsemän.

JFK:n lentokentältä matkasimme airtrainilla NYC:n metroverkoston ulottuville. Täytyy mainita, että melko erilainen on New Yorkin metrojärjestelmä kuin Vancouverin Skytrain. Ensimmäinen metrotunneli otettiin käyttöön jo vuonna 1904 ja koko systeemi on sen näköinenkin. Asemia ja ratakilometrejä riittää aina Queensiin, Bronxiin ja Brooklyniin asti, Manhattania unohtamatta.

New York Subway

Metrosta selvittyämme kävimme viemässä laukkumme säilytykseen hotellimme aulaan ja suuntasimme kohti Times Squaren ihmisvilinää. Broadwayn ja 7th Avenuen risteyskohdassa sijaitseva alue oli värivalojen ja tuhansien neon-kylttien värittamä ja valaisema. Times Squarelta kävelimme Empire State Buildingille, jossa saimme iloksemme jonottaa pari tuntia pääsyä näköalatasanteelle 86. kerrokseen. Kamera kuvia täynnä laskeuduimme alas katutasolle ja kävimme pyörähtämässä Madison Square Gardenilla, jossa mm. Knicksit ja Rangersit pelaavat kotipelejään. Matkaväsymyksen takia lopetimme päivämme lyhyeen ja lähdimme hotellille valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin. Uni maittoikin hyvin pitkän hereilläolon jälkeen.

ESB

Näkymät kohti downtownia

Times Square ja kaupungin valot

Kiekkokuumetta Madison Square Gardenissa

Maanantain päätimme käyttää pääasiassa museoiden parissa. Bagel-aamupalan syötyämme siirryimme Metropolitan-museoon, joka on omistettu pääasiassa eri aikakausien taiteille. Museosta löytyi taidetta aina faaraoiden Egyptistä muinaiseen Kreikkaan sekä Picassoon ja nykytaiteeseen. Museon valtavissa saleissa oli suuria kokoelmia myös eri aikakausien aseita ja erityylisiä haarniskoja. Museossa kierrellessä vierähtikin tunti jos toinenkin. MET:stä siirryimme Museum of Natural Historyn näyttelyihin Central Parkin toiselle puolelle. Tämäkin museo oli melkoisen suuri, joten kiirettä piti, kun yritimme katsastaa mahdollisimman monta osastoa ennen sulkemisaikaa. Suurimmat (lapsi-) vetonaulat museossa ovat tietysti dinosaurussalit, joihin on pystytetty luurankoja: mm. Allosaurus, Brontosaurus, Triceratops, Stegosaurus ja monta muuta dinoa. Museopäivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Hell's Kitchenissä, tai ainakin sen reunalla.

Tiistaina kävimme katsomassa alakaupungin nähtävyyksiä, kuten vapaudenpatsaan, Ground Zeron, Wall Streetin ja Brooklynin sillan. Financial Districtiksi ristityllä alueella näkyi paljon turisteja pukumiehien lisäksi. Kävimme myös kääntymässä Rockefeller Centerin edessä ja illan vietimme Broadway-musikaali Tarzania ihmetellen ja ihastellen.

Staten Islandin lautalta

Brooklyn Bridge

Synkkä Manhattan

Taivaalta. Ihan oikeasti!

Keskiviikkona, eli viimeisenä päivänä, teimme aamusta vielä viimeiset tuliaisostokset Times Squaren lähettyvillä. Hälinää pakoon lähdimme pariksi tunniksi Central Parkiin, jossa nautiskelimme piknikistä ja auringonpaisteesta. Iltapäivällä haimme laukkumme hotellilta ja otimme metron kohti JFK:n kenttää. Matkalla saimme myös seurata paikallisten katutaiteilijoiden breakdance-esitystä omassa junavaunussamme - oli siinä ihmettelemistä. Turvatarkastuksista selvisimme tällä kertaa yllättävänkin helpolla, toisin kuin San Franciscon lentokentällä. Pikascreenaus ja olimme jo juomassa kahvia ja katselemassa koneiden lähtöä. Paluulento kohti Seattlea ja Vancouveria nousi puoli kuuden aikaan illalla.

Central Park

Lampi Cantral Parkissa