Vapputoivotukset

Hauskaa vappua kaikille!

Lisää kuulumisia tuonnempana..

Golden Gate, The Rock & Cable Cars

Greetings from sunny California!

Kun koulut on Vancouverissa käyty (ja töistä voi ottaa vaikka 4 viikkoa vapaata) voikin lähteä käymään vaikka San Franciscossa. Kuten osavaltion televisiomainoksessa Clint Eastwoodkin kysyy: "Do you feel lucky, do ya?" - kyllä melko onnekkaalta tuntui. Kaupunki oli ehkä vielä vähän enemmän San Francisco kuin mitä olimme toivoneet: täynnä tekemistä ja näkemistä, ystävällisiä ja omalaatuisia ihmisiä sekä aurinkoa siniseltä, pilvettömältä taivaalta. We really do feel lucky.

Lombard Streetin mutkat - "Crookedest Street in the world"

San Franciscohan on siis kuuluisa ainakin Alcatrazin vankilasaaresta, kaapelikärryistä, Golden Gatesta, 60-luvun hipeistä, mäkisyydestään, sumuisuudestaan ja suvaitsevaisuudestaan. Nämä kaikki tuli reissun aikana nähtyä ja koettua. Jalat kipeinä ja päänahka punoittaen kiersimme kaupunkia neljän päivän aikana minkä ehdimme ja silti aika tuntui aivan liian lyhyeltä.

Ensimmäisenä päivänä lentokentältä keskustaan päästyämme tutustuimme hotellikatumme Lombard Streetin hienoihin taloihin ja mutkaiseen osuuteen Russian Hillillä. Tästä jatkoimme alas Frisherman's Wharfin ravintoloiden, laitureiden ja turistikauppojen täyttämälle ranta-alueelle. Wharfista siis löytyy kuuluisa Pier 39, jolta löytyy iso kasa ravintoloita ja laitureilla letkottelevat äänekkäät merileijonat.

Jotkut makoilevat, toiset kinastelevat ja tönivät toisiaan mereen..

Vähän aikaa kesti ennen kuin tämä ravintola soitti kelloja.

Toiselle päivälle eli sunnuntaille olimme ennen lähtöämme varanneet kiertoajelun ympäri kaupunkia. Aloitimme ajelun Fisherman's Wharfista, josta suuntasimme kuuluisalle Golden Gatelle. Täällä saimme vähän aikaa nauttia maisemista ja ehkä ottaa kuvan tai kaksi. Matka jatkui vanhojen kasarmialueiden, eli Presidion lävitse Seal Rockille, josta nuo aiemmin mainitut merileijonat olivat kaikonneet Pier 39:n laitureille erään maanjäristyksen säikäyttäminä. Seal Rocksin vierestä löysimme Ocean Beachin pitkän hiekkarannan. Rannalta ajelimme vehreän Golden Gate Parkin lävitse Twin Peaks kukkuloille, joilta aukeni hulppeat näkymät koko kaupungin ylitse sekä myös San Franciscon lahdelle ja Oaklandiin. Näköalapaikalta bussimme kaarsi Castron sateenkaarilippujen (kaupungin gay-alue) lävitse lähemmäksi keskustaa, Alamo Squarelle, jonka laidalla seisovat Painted Ladies, eli kuuden victoriaaniseen tyyliin rakennetun talon rivistö. Näissä taloissa on kuvattu mm. Lastentarhan kyttä ja ainakin yhtä amerikkalaista komediasarjaa.. Kierros jatkui Chinatownin lävitse keskustaan, jonka historiasta kuljettajamme kertoi sujuvasanaisesti useita tarinoita. Samalla tuli nähtyä keskustan vieressä sijaitsevat ei-ihan-niin-houkuttelevat osat kaupungista. Kierros päättyi iltapäivällä takaisin Fisherman's Wharfiin auringon paistellessa edelleen täysin siniseltä taivaalta.

Golden Gate

Ocean Beachin piitkä hiekkaranta

Twin Peaks ja näkymä kaupunkiin

Usein postikorteihin tallennettu näkymä Alamo Squarelta

Kiertoajelun jälkeen otimme suunnan kohti Pier 39:ä ja Hard Rock Cafeta, jossa nautiskelimme lounasta "pakollisen" paitojen oston jälkeen musiikin pauhatessa taustalla. Lounaan jälkeen kävelimme rantaboulevardia pitkin lähemmäksi keskustaa ja otimme Cable Carin ylös California Streetin mäkeä Nob Hillille. Nob Hillillä kierreltyämme laskeuduimme katua alas vilkkaaseen Chinatowniin, jonka portilla oli käynnissä jonkin sortin mainoskuvaus liittyen National League Baseballin All Star-otteluun. Chinatownin katuja jonkun aikaa tallattuamme ja hedelmiä ostettuamme lähdimme palailemaan kohti omaa hotelliamme italialaisen kaupunginosan lävitse.

HRC

Chinatownin portti, lahjoitus Taiwanista

Intensiivinen Chinatown

California Streetin kaapelikärry

Kuvaus käynnissä

Maanantaina aamupäivällä kävelimme rantakatua pitkin laiturille numero 33, josta otimme lautan Alcatrazin vankilasaarelle. Saarella katsatimme ensimmäiseksi lyhyen videon saaren historiasta, jonka jälkeen vuorossa oli Cell House ja vajaan tunnin mittainen audiokierros siellä. Kierroksella kerrottiin Al Caponesta, pakoyrityksistä ja saaren historiasta.
Alcatrazilta palattuamme kipusimme Greenwich-portaat ylös Telegraph Hillille ja Coit Towerille, josta oli jälleen kerran upeat näkymät kaupungin ja lahden ylitse. Tämän jälkeen kävimme syömässä italialaisessa kaupunginosassa matkallamme kohti ydinkeskustan Union Squarea, jossa ihmisiä vilisi kieltämättä aivan riittämiin. Illan vietimme Fisherman's Wharfissa turistikauppoja kierrellen.

The Rock

Alcatrazin Broadway

Kiven sisässä

Lautalta

Coit Tower sisältä..

..ja ulkoa

Viimeisenä San Francisco-päivänä eli tiistaina otimme kyydin Golden Gate Parkiin, jossa nautiskelimme pienen piknikin Conservatory of Flowersin nurmikoilla. Aurinko lämmitti mukavasti niin, että loppujen lopuksi meiltä molemmilta paloi naama. Piknikin jälkeen vierailimme japanilaisessa teepuutarhassa ja Botanical Gardenissa. Puistosta kävelimme hippialue Haightin ja Buena Vista Parkin läpi Castroon, joka on - niin kuin edellä on jo mainittu - San Franciscon gay-ihmisten suosimaa ja asuttamaa aluetta vilkaan Market Streetin läheisyydessä. Castron symbolina toimii sateenkaarilippu. Syönnin jälkeen otimme ratikan Market Streetiä pitkin keskustaan Montgomery-asemalle, josta siirryimme paikallisjunalla lentokentälle odottelemaan paluulentoa Vancouveriin.

Conservatory of Flowers

Sateenkaaren värejä Castrossa

Mukava matka, ihastuttava kaupunki! =D

Vancouver International Auto Show

Tervetuloa Amerikkaan!

Tervehdys taas! Huolestuttavalta näyttävä laskusuuntaus kirjoittelujen määrässä kesää kohti mentäessä on korjattava mitä pikimmin. Sopivana korjausliikkeenä toimiikin Vancouverin kansainvälinen Auto Show. Näyttelyyn suuntasimme naapurin Miikan kanssa, kuten jo jossain välissä on mainittukin, torstaina 5. päivä samaan aikaan kun Perttu ja Mervi olivat vierailemassa Vancouverissa.

Emme lähteneet etsimään energiansäästäjien vuosikokousta, emmekä sellaista myöskään BC Placesta löytäneet. Näyttely seuraili melkolailla General Motorsin ja Fordin viitoittamia teitä, joiden viitoissa lukee V8 - The HEMI Highway ja F350 - Super Duty's Only. Bensaa palaa ja kaikilla on mukavaa. Paikalle oli toki myös eksynyt liuta japanilaisia ja eurooppalaisia valmistajia. Etunenässä Acura, Toyota, Honda, BMW/Mini (+Alpina) & Mersu. Myös erikoisempia osallistujia näkyi - Aston Martin, Lotus ja Porche. Isoimpana pettymyksenä todettakoon Audin osasto, jolta ei löytynyt kuin uusi RS4 ja pari TT:tä ja A8 L. Itse ainakin odottelin R8:a, mutta ei niin ei.

Vanha tuttu Suomi-maalauksella

Näkökulmaa englantilaisittain.

Alkaa voorttikin liikkua.

Kiiltävää konseptia: Shelby GR-1

Jää hiluxi toisilla mittareilla pikkuhijaa kakkoseksi. '07-mallisto tuplaturbolla.

Hintalapussa vajaa kolmisenkymmentätuhatta. Kanadalaista siis.

Mikään yllätys että pohjoisameriikkalaisesta showsta löytyy niin paljon jenkkiautoja ei tietenkään ollut, ja niitähän lähinnä katsomaan lähdettiinkin. Katsastimme siinä sivussa Tuner Alleyksi ristityn pienen osion jolta ei kyllä löytynyt kuin muutamat levikkeet, vilkkuvalot ja rekisterikilven aluset.. Tilpehöörit jäivät siltä osin hyllyyn ja suuntasimmekin Dodgeja katselemaan. Uusintaversiot Chargerista ja Challengerista olivat kyllä näyttelyn kärkikastia, huomasi kyllä että GM yrittää näillä uusintapainoksilla saada jotain otetta edes joistain markkinoista.

Uudelleenlämmitetty Chargeri.

Sen verran täytyy vielä tuosta eko-ajattelusta mainita että kylläpä meillä oli mukavaa naureskella GM:n messulausahdukselle "Green - by Desing" :D :D. Näyttää moinen kyltti korttelin kokoisen escaladen keulalla aika hauskalta. Joo hei, mietitäänpäs nyt alusta asti oikein kunnon vihreä konsepti joka näkökulmasta ja muutetaan se sitten jollain sairaalla tavalla kahden ja puolen tonnin katumaasturiksi ja nimetään se sport luxuryksi.. Muistakaa sitten sanoa niille sisustansuunnittelijoille että käyttävät entistä enemmän nahkaa ja jalopuuta ettei vaan luisteta sovitusta vihreästä linjasta.

Tuunausta baijerilaisittain: Alpina B7

Se on pieni. Elisejä löytyi ainakin kolmessa eri värissä. Miikalta lisää todistusaineistoa.

Ihan mukava show kuitenkin oli, vaikkakaan minkäänlaista oheistoimintaa ei kohdallemme sattunut. Varsin hiljaistakin areenalla oli, ehkä enemmän oikeille autonostajille tarkoitettu nuo messut kuin ihastelijoille. Eniveis, nyt on messut käyty eikä tarvitse kuin odotella että postittavat Dodgelta arvontavoitto-Nitron ja Toyotalta bensat kotimatkaa varten. Toivottavasti arpa suosii eikä Dodge jätä tielle.

Camaro nykyasussa.

Ai niin, olihan siellä Suzukikin. Hieno autorata!

Lopuksi täytyy vielä kertoa lähinaapuruston tarinaa ja lisätä yksi mustangi tänne loppuunkin. Joku lopulta kyllästyi katselemaan punaista GT:tä tuossa Tower-asuntoloiden edessä, siis siinä missä ei saisi parkkeerata kuin tilapäisesti. Oli konepellille ja katolle sijoitettu pari roskista komistamaan muuten rumaa ajokkia. Tästähän ei kuski riemastunut vaan havahduinkin epämääräiseen meteliin roskisten lennellessä pitkin pihamaata ja pusikoita kirosanojen saattelemana. Heh.

Sointuvat roskikset..

Kiillon haalistuessa
-Jukka

Pääsiäistä

Terve taas! Ajattelimme mainita muutamalla sanalla pääsiäisestämme täällä Kanadassa.
Kanadalainen pääsiäisen vietto oli vielä ennen viikonloppua täysi mysteeri, mutta nyt asiat ovat erilailla..

Lauantaina kävimme pääsiäiskanotoimassa muiden kansainvälisten opiskelijoiden ja mentoreiden kanssa Frasier-joella. Yhden mentorin isä on aktiivinen kanotointiseuran jäsen ja olikin lupautunut viemään koko porukan tyttärensä avustamana melomaan. Kanootteina toimi kaksi 13-paikkaista voyageria. Kuulemma sellaisia, jollaisia käytettiin aikoinaan turkisten ja nahkojen kuljettamiseen kauempaa sisämaasta. Majavanturkki kun oli kuumaa tavaraa hattujen tekijöiden ja pitäjien keskuudessa joskus menneinä aikoina. Kanoottiretken ja eväiden syömisen jälkeen vierailimme historiallisessa Fort Langleyn kylässä tutustumassa British Columbian alkuaikoihin.

Ryhmäkuva

Australialaiset Miriam & Andrew.

Sunnuntaina saimme osaksemme palan kanadalaista perhepäivällistä, kun meidät oli kutsuttu erään Kylen ja hänen vanhempiensa luokse syömään. Ruoka olikin oikein maittavaa ja monipuolista. Lisäksi perhekin oli varsin kiinnostava ja lämminhenkinen, varsinkin perheen 88-vuotiaat isovanhemmat tekivät meihin suuren vaikutuksen huumorillaan ja elämänasenteellaan. Tapasimme myös Kylen sedän suomalaisen vaimon ja hänen äitinsä, Annin ja Annan. Talo oli amerikkalaiseen tyyliin suhteellisen suuri kolmeen kerrokseen rakennettuna. Alakerrassa iso telkkari ja kuntosali, keskikerroksessa keittiö, ruokasali ja pieni oleskelutila. Yläkerrassa emme käyneet, mutta oletettavasti sieltä löytyisi makuuhuoneita. Takapihalla oli uima-allas ja metsikkö, jossa poikien vanha linnake ja puro, josta he kalastivat golf-palloja.

Kyleltä ei monta kuvaa tullut otettua, tässä yksi jossa Kyle oikealla etualalla

Tänään on ollut jo melko normipäivä: lenkillä käyntiä, opiskelua, ruoanlaittoa ja aussien luona kyläilyä. Australialaiset olivat ostaneet heille tavallisia pääsiäispullia, eli hot crossed buns. Kävimme läpi pääsiäisen kuulumisia ja kerroimme heille kaiken Seattle-tietoutemme.

Kylässä Andrewn ja Miriamin luona tyhmän ilmeen kanssa.

Tässäpä nämä tällä kertaa, lisää tarinoita tuonnempana. Moro!

Vieraita

Ensimmäiset suomalaiset, vaihtareiden lisäksi, ketä olemme tavanneet saapuivat lentokoneella tänne Vancouveriin viime viikon lauantaina iltapäivällä - Perttu ja Mervi siis. Väsymyksestä huolimatta saimme kahvin voimalla käytyä katsastamassa Harbor Centren näköalat kaupungin yli 177 metristä. Paljon on hienompi Vancouver Harbour Centrestä kuin Seattle Space Needlestä (toim. huom.).

Harbour Centre ja näköalat pohjoiseen.

Omilla tahoillamme vietetyn yön jälkeen suuntasimme Pertun ja Mervin kanssa towneihin Gas- ja China. Suht nopean katsauksen jälkeen suuntasimme False Creekin rantaraitille, jota seurasimme, välillä siltoja ylittäen, Granvillen saarelle. Granvillella nautimme myöhäistä lounasta sillan alla sijaitsevalla ulkoterassilla auringon paistellessa. Saarelta suuntasimme vielä Vanier Parkiin, josta jatkoimme Burrardin sillan ylitse takaisin keskustaan ja vieraiden hotellille.

Mervi ja Perttu Chinatownin Dr. Sun Yat-Sen Parkissa

Maanantaina Nooran "viimeisten" luentojen jälkeen tutustutimme vieraat ihastuttavaan betonikampukseen, siellä asuviin suomalaisiin naapureihin, Miikaan ja Päiviin, ja oikeastikin ihan hienoon ja kauniiseen Burnaby Mountain Parkiin. Tästä kohti keskustaa, Hastings Streetille, jossa kevyt (lue: sairaan iso) pastapäivällinen italialaisessa ravintolassa. Tästä erkaannuimme taas omille teillemme, me kampukselle kolme kiloa pastaa mukanamme, ja Perttu ja Mervi takaisin hotellille.

Mitenkäs se nyt oli: "törpöt kampuksella"

Tiistaina oli vuorossa hyvää keliä koko päivän ajalle. Hyvä niin, koska vuokrasimme pyörät ja poljimme parikymmentä kilometriä Stanley Parkissa, Lions Gate-sillalla ja False Creekissä. Nelisen tuntia pyöräiltyämme suuntasimme hotellille ja syömään, jonka jälkeen (Starbucksin kautta ;)) General Motors Placeen, jossa Canucksit kohtasivat LA Kingsit. Sami Salokin oli kuntoutunut ja sai avauskentällisen ylivoimaisesti suurimmat aplodit. Go Sami Go! Peli päättyi, totuttuun tapaan, Canucksien voittoon :D. Tästä vielä jonotus Skytrainiin ja Pacific Central linja-autoasemalle, josta ostimme liput Whistleriin.

Keskustaa Stanley Parkista

Stanley Parkin muutama toteemi

Seawall @ Stanley Park

Sami "Sami" Salo - The Finnish McInnis

GM Place

Keskiviikkona heräsimme onneksemme vasta 4.45, söimme aamupalan ja otimme ensimmäisen linja-autovuoron kohti Pacific Central-asemaa, josta Whistlerin linkkimme starttasi puoli seitsemältä. Väsyneen matkan jälkeen hyppäsimme kiiturista Whistler Upper Villagen päätepysäkillä, josta pojat suuntasivat rinteisiin ja tytöt alueen kävelyreiteille. Monta mäkeä ja käveltyä kilometriä myöhemmin kohtasimme ravintolassa rinteen alla ja evästimme hyvällä ruokahalulla kohtalaista hiihtomuonaa after ski - hengessä. Bussi kohti Vancouveria lähti puoli seitsemältä kyydissään neljä hyvin väsynyttä ulkoilijaa. Vancouveriin saavuttuamme suuntasimme pikaisesti nukkumaan.

Blackcombin yläosista, huippu vasemmalla ja Whistler jossain oikealla

20 minuuttia myöhemmin alempana rinnettä

Kävimme tällä kertaa myös Whistlerillä, jolta tallennos yllä

Otos tyttöjen reitin varrelta

Kultaisia unia, sopii paluumatkaan ja seuraavaan yöhön..

Torstaina, Nooran syntymäpäivän johdosta, saimme kaikki nukkua hieman pidempään. Heti jalkauduttuamme kaupungille katsastimme Canucksien Authentix-myymälän, josta jotain tarttui mukaankin. Tämän jälkeen Noora opasti vieraita Metrotownin Metropoliksessa ja Jukka kävi naapurin Miikan kanssa varsin amerikkalaisessa autonäyttelyssä BC Placessa. Illalla menimme syömään pitemmällä kaavalla White Spot-nimiseen ravintolaan, jossa saimme erittäin maukasta ruokaa sopuhinnalla (heh heh..). Iltaa jatkettiin vielä viihtyisässä Yaletownin kaupunginosassa drinksuja maistellen, ulkotiloissa säteilylämmittimien hohkaessa.

White Spot ja Nooran synttärikemut

Ensimmäistä kertaa elämässämme kokeilimme perjantaina aamupäivällä brunssia. Tämä meille outo ruokahetki koettiin myös Yaletownissa, joka on Vancouverin nuorten rikkaiden (ja Nooran Forensic Psychology-kurssin professorin) suosimaa uutta asuinaluetta. Brunssilla erilaiset leipäversiot kohtasivat kahvin, appelsiinimehun, kuumat perunat ja Jukan kokiksen. Aterialta siirryimme viereisen korttelin gelato-paikkaan jälkkärille. Kuuluukohan brunssiin jälkiruoka..? Syöminkien jälkeen palasimme Pertun ja Mervin hotellille, josta he ottivat taksin kohti YVR:n lentokenttää ja Lufthansan paluulentoja.

Isäntäväki kiittää vieraita, mukava että kävitte!