Viimeisiä päiviä

New Yorkin reissulta palattuamme olemme yrittäneet käyttää aikamme täällä rakkaassa Vancouverissa mahdollisimman tehokkaasti. Olemme käyneet pienillä päiväreissuilla ja nähneet kaikkia täällä vielä olevia kavereita ja ystäviä. Onneksemme Vancouverin sateet ovat, ainakin vähäksi aikaa, hellittäneet ja olemme saaneet nauttia leppeän aurinkoisesta ja selkeästä säästä.

Maanantaina kävimme katsastamassa UBC:n, eli University of British Columbian massiivisen kampuksen. Kampus sijaitsee niemekkeellä hieman keskustasta etelään. Kampusalue on varsin erilainen kuin SFU:n kampus, joka on tiiviisti yhteen rakennettu. Paikka vaikutti melkeinpä tavalliselta kaupunginosalta Starbuckseineen ja ruutukaavoineen. UBC:lta löysimme myös hyvänkokoisen hiekkarannan.

Tiistaina kävimme aussien kanssa lounastamassa Moose's down underissa, joka siis on australialainen pubi-ravintola - tietty. Seinillä siis kuvia koaloista ja kenguruista, ja lautasella australialaissävytteistä ruokaa. Tästä jatkoimme Metrotownin ostosparatiisiin jossa tapasimme Nooran kurssikaverin Joycen, jonka kanssa illastimme thai-ruoan merkeissä.

Keskiviikkona lähdimme aussien kanssa Vancouverin suositulle turistikohteelle eli Capilanon riippusillalle. Silta on puolen tunnin matkan päässä keskustasta, eli varsin lähellä. Silta itsessään oli aika hieno, mutta sen oheen ympätyt lisänähtävyydet eivät vakuuttaneet. Mukava paikka silti käydä. Sillalta hajaannuimme teillemme: aussit Metrotowniin (heh) ja me Stanley Parkiin. Puistossa teimme pienen kävelylenkin, jonka lomassa otimme muutaman viimeisen kuvan ja evästimme Tim Hortonsin halpoja bageleita herkutellen. Kauniit olivat hienon päivän maisemat.

Capilano

Sillalta

Vancouverin Coal Harbor, Stanley Park ja rannikkovuoria

Keskiviikkoa seuraa torstai, jolloin lähdimme jälleen kerran aussien kanssa Bowen Islandille katsastamaan tämän vancouverilaisten parissa suositun retkisaaren. Saari on noin 6 x 12 kilometriä ja siellä asuu vakituisesti noin neljä tuhatta asukasta. Saareella voi aistia vanhan ajan tunnelman ja "pikkukaupungin" ilmapiirin, vaikka autolla ja lautalla Vancouverin keskustaan voi päästä parhaimmillaan puolessa tunnissa. Saarella teimme pienen kävelyn Killarney-järven ympäri ja söimme jälleen auringon paistaessa eväitä ulkosalla. Lenkin jälkeen otimme bussin saaren toiseen päähän ja päädyimme kuljettajan opastamana laguuninomaiselle lahdelmalle. Ennen lähtöä ehdimme vielä kiipeämään pienelle vuorelle, josta avautuivat näkymät merelle ja mantereelle.

Padolla

Bowen Islandin satama

Perjantaina otimme aamupäivän ihan rauhassa ja illalla suuntasimme Sushi Towniin (ei siis mikään kaupunginosa vaan ravintola.. ;) ) ja Vancouver Giantsien viidenteen finaaliotteluun. Jos ei aiemmin ole tullut mainittua, Giants on paikallisen WHL-jääkiekkoliigan viimevuotinen kärkijoukkue, joka vei tälläkin kertaa voiton Medicine Hatin Tigerseistä. Ihan hyvää kiekkoa, varmaan lähellä SM-liigan meininkejä, joskin hieman hätäisen oloista. Illalla sanoimme myös hyvästit australialaisille ystävillemme.

Giantsien maalivahti, kiinnostuneiden kannattaa tässä kohtaa klikata kuvaa..

Lauantaina iltapäivällä tarkoituksenamme oli tehdä pieni ajelu Nooran mentorin, Jenniferin kanssa. Yllätykseksemme ajelusta muodostuikin varsin pitkä ja suuntasimme Harrison-nimiseen pikkukaupunkiin puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Harrisonissa vuokrasimme Jennin ja hänen kaverinsa Dillonin kanssa veneen, jolla ajelimme läheisen vesiputouksen vierelle. Järvenkäynti oli melko rankkaa johtuen vuorten välissä olevasta tuulitunnelista. Täysin kastuneina lämmittelimme hetken kaakaolla ja lähdimme tekemään "Hidden Beachille" nuotiota. Tulella paistoimme Jennin äidin tekemää perinteistä korealaista grillilihaa, joka olikin maukasta. Jälkiruoaksi vaahtokarkkeja perinteiseen tapaan. Paluumatkalla kuuntelimme jazzia ja Jenn käytti meitä vielä pikaisesti Burnaby Mountainilla katselemassa kaupungin valoja.

Vesiputous järveltä

Noora ja mentori-Jennifer

Hidden Beach Harrisonissa

Tänään sunnuntaina olemmekin valmistelleet lähtöä vaatteita pakaten ja asuntoa tyhjentäen sekä siivoten. Nyt kaikki onkin suurinpiirtein valmista lähtöä varten ja huomisen voimme vielä nautiskella Vancouverin mukavasta säästä ja ilmapiiristä.

Iso Omena

Kolmas kaupunkikohteemme USA:n puolella oli New York, eli kaupunki joka ei koskaan nuku.. Lähdimme Vancouverista sunnuntai-illalla ja lentelimme yön yli kohti New Yorkia, jonne saavuimme sunnuntaina aamutuimaan. Lentokilometrejä yhteen suuntaan tuli 4000 ja lentoihin tunteja meni noin seitsemän.

JFK:n lentokentältä matkasimme airtrainilla NYC:n metroverkoston ulottuville. Täytyy mainita, että melko erilainen on New Yorkin metrojärjestelmä kuin Vancouverin Skytrain. Ensimmäinen metrotunneli otettiin käyttöön jo vuonna 1904 ja koko systeemi on sen näköinenkin. Asemia ja ratakilometrejä riittää aina Queensiin, Bronxiin ja Brooklyniin asti, Manhattania unohtamatta.

New York Subway

Metrosta selvittyämme kävimme viemässä laukkumme säilytykseen hotellimme aulaan ja suuntasimme kohti Times Squaren ihmisvilinää. Broadwayn ja 7th Avenuen risteyskohdassa sijaitseva alue oli värivalojen ja tuhansien neon-kylttien värittamä ja valaisema. Times Squarelta kävelimme Empire State Buildingille, jossa saimme iloksemme jonottaa pari tuntia pääsyä näköalatasanteelle 86. kerrokseen. Kamera kuvia täynnä laskeuduimme alas katutasolle ja kävimme pyörähtämässä Madison Square Gardenilla, jossa mm. Knicksit ja Rangersit pelaavat kotipelejään. Matkaväsymyksen takia lopetimme päivämme lyhyeen ja lähdimme hotellille valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin. Uni maittoikin hyvin pitkän hereilläolon jälkeen.

ESB

Näkymät kohti downtownia

Times Square ja kaupungin valot

Kiekkokuumetta Madison Square Gardenissa

Maanantain päätimme käyttää pääasiassa museoiden parissa. Bagel-aamupalan syötyämme siirryimme Metropolitan-museoon, joka on omistettu pääasiassa eri aikakausien taiteille. Museosta löytyi taidetta aina faaraoiden Egyptistä muinaiseen Kreikkaan sekä Picassoon ja nykytaiteeseen. Museon valtavissa saleissa oli suuria kokoelmia myös eri aikakausien aseita ja erityylisiä haarniskoja. Museossa kierrellessä vierähtikin tunti jos toinenkin. MET:stä siirryimme Museum of Natural Historyn näyttelyihin Central Parkin toiselle puolelle. Tämäkin museo oli melkoisen suuri, joten kiirettä piti, kun yritimme katsastaa mahdollisimman monta osastoa ennen sulkemisaikaa. Suurimmat (lapsi-) vetonaulat museossa ovat tietysti dinosaurussalit, joihin on pystytetty luurankoja: mm. Allosaurus, Brontosaurus, Triceratops, Stegosaurus ja monta muuta dinoa. Museopäivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Hell's Kitchenissä, tai ainakin sen reunalla.

Tiistaina kävimme katsomassa alakaupungin nähtävyyksiä, kuten vapaudenpatsaan, Ground Zeron, Wall Streetin ja Brooklynin sillan. Financial Districtiksi ristityllä alueella näkyi paljon turisteja pukumiehien lisäksi. Kävimme myös kääntymässä Rockefeller Centerin edessä ja illan vietimme Broadway-musikaali Tarzania ihmetellen ja ihastellen.

Staten Islandin lautalta

Brooklyn Bridge

Synkkä Manhattan

Taivaalta. Ihan oikeasti!

Keskiviikkona, eli viimeisenä päivänä, teimme aamusta vielä viimeiset tuliaisostokset Times Squaren lähettyvillä. Hälinää pakoon lähdimme pariksi tunniksi Central Parkiin, jossa nautiskelimme piknikistä ja auringonpaisteesta. Iltapäivällä haimme laukkumme hotellilta ja otimme metron kohti JFK:n kenttää. Matkalla saimme myös seurata paikallisten katutaiteilijoiden breakdance-esitystä omassa junavaunussamme - oli siinä ihmettelemistä. Turvatarkastuksista selvisimme tällä kertaa yllättävänkin helpolla, toisin kuin San Franciscon lentokentällä. Pikascreenaus ja olimme jo juomassa kahvia ja katselemassa koneiden lähtöä. Paluulento kohti Seattlea ja Vancouveria nousi puoli kuuden aikaan illalla.

Central Park

Lampi Cantral Parkissa

Vapputoivotukset

Hauskaa vappua kaikille!

Lisää kuulumisia tuonnempana..

Golden Gate, The Rock & Cable Cars

Greetings from sunny California!

Kun koulut on Vancouverissa käyty (ja töistä voi ottaa vaikka 4 viikkoa vapaata) voikin lähteä käymään vaikka San Franciscossa. Kuten osavaltion televisiomainoksessa Clint Eastwoodkin kysyy: "Do you feel lucky, do ya?" - kyllä melko onnekkaalta tuntui. Kaupunki oli ehkä vielä vähän enemmän San Francisco kuin mitä olimme toivoneet: täynnä tekemistä ja näkemistä, ystävällisiä ja omalaatuisia ihmisiä sekä aurinkoa siniseltä, pilvettömältä taivaalta. We really do feel lucky.

Lombard Streetin mutkat - "Crookedest Street in the world"

San Franciscohan on siis kuuluisa ainakin Alcatrazin vankilasaaresta, kaapelikärryistä, Golden Gatesta, 60-luvun hipeistä, mäkisyydestään, sumuisuudestaan ja suvaitsevaisuudestaan. Nämä kaikki tuli reissun aikana nähtyä ja koettua. Jalat kipeinä ja päänahka punoittaen kiersimme kaupunkia neljän päivän aikana minkä ehdimme ja silti aika tuntui aivan liian lyhyeltä.

Ensimmäisenä päivänä lentokentältä keskustaan päästyämme tutustuimme hotellikatumme Lombard Streetin hienoihin taloihin ja mutkaiseen osuuteen Russian Hillillä. Tästä jatkoimme alas Frisherman's Wharfin ravintoloiden, laitureiden ja turistikauppojen täyttämälle ranta-alueelle. Wharfista siis löytyy kuuluisa Pier 39, jolta löytyy iso kasa ravintoloita ja laitureilla letkottelevat äänekkäät merileijonat.

Jotkut makoilevat, toiset kinastelevat ja tönivät toisiaan mereen..

Vähän aikaa kesti ennen kuin tämä ravintola soitti kelloja.

Toiselle päivälle eli sunnuntaille olimme ennen lähtöämme varanneet kiertoajelun ympäri kaupunkia. Aloitimme ajelun Fisherman's Wharfista, josta suuntasimme kuuluisalle Golden Gatelle. Täällä saimme vähän aikaa nauttia maisemista ja ehkä ottaa kuvan tai kaksi. Matka jatkui vanhojen kasarmialueiden, eli Presidion lävitse Seal Rockille, josta nuo aiemmin mainitut merileijonat olivat kaikonneet Pier 39:n laitureille erään maanjäristyksen säikäyttäminä. Seal Rocksin vierestä löysimme Ocean Beachin pitkän hiekkarannan. Rannalta ajelimme vehreän Golden Gate Parkin lävitse Twin Peaks kukkuloille, joilta aukeni hulppeat näkymät koko kaupungin ylitse sekä myös San Franciscon lahdelle ja Oaklandiin. Näköalapaikalta bussimme kaarsi Castron sateenkaarilippujen (kaupungin gay-alue) lävitse lähemmäksi keskustaa, Alamo Squarelle, jonka laidalla seisovat Painted Ladies, eli kuuden victoriaaniseen tyyliin rakennetun talon rivistö. Näissä taloissa on kuvattu mm. Lastentarhan kyttä ja ainakin yhtä amerikkalaista komediasarjaa.. Kierros jatkui Chinatownin lävitse keskustaan, jonka historiasta kuljettajamme kertoi sujuvasanaisesti useita tarinoita. Samalla tuli nähtyä keskustan vieressä sijaitsevat ei-ihan-niin-houkuttelevat osat kaupungista. Kierros päättyi iltapäivällä takaisin Fisherman's Wharfiin auringon paistellessa edelleen täysin siniseltä taivaalta.

Golden Gate

Ocean Beachin piitkä hiekkaranta

Twin Peaks ja näkymä kaupunkiin

Usein postikorteihin tallennettu näkymä Alamo Squarelta

Kiertoajelun jälkeen otimme suunnan kohti Pier 39:ä ja Hard Rock Cafeta, jossa nautiskelimme lounasta "pakollisen" paitojen oston jälkeen musiikin pauhatessa taustalla. Lounaan jälkeen kävelimme rantaboulevardia pitkin lähemmäksi keskustaa ja otimme Cable Carin ylös California Streetin mäkeä Nob Hillille. Nob Hillillä kierreltyämme laskeuduimme katua alas vilkkaaseen Chinatowniin, jonka portilla oli käynnissä jonkin sortin mainoskuvaus liittyen National League Baseballin All Star-otteluun. Chinatownin katuja jonkun aikaa tallattuamme ja hedelmiä ostettuamme lähdimme palailemaan kohti omaa hotelliamme italialaisen kaupunginosan lävitse.

HRC

Chinatownin portti, lahjoitus Taiwanista

Intensiivinen Chinatown

California Streetin kaapelikärry

Kuvaus käynnissä

Maanantaina aamupäivällä kävelimme rantakatua pitkin laiturille numero 33, josta otimme lautan Alcatrazin vankilasaarelle. Saarella katsatimme ensimmäiseksi lyhyen videon saaren historiasta, jonka jälkeen vuorossa oli Cell House ja vajaan tunnin mittainen audiokierros siellä. Kierroksella kerrottiin Al Caponesta, pakoyrityksistä ja saaren historiasta.
Alcatrazilta palattuamme kipusimme Greenwich-portaat ylös Telegraph Hillille ja Coit Towerille, josta oli jälleen kerran upeat näkymät kaupungin ja lahden ylitse. Tämän jälkeen kävimme syömässä italialaisessa kaupunginosassa matkallamme kohti ydinkeskustan Union Squarea, jossa ihmisiä vilisi kieltämättä aivan riittämiin. Illan vietimme Fisherman's Wharfissa turistikauppoja kierrellen.

The Rock

Alcatrazin Broadway

Kiven sisässä

Lautalta

Coit Tower sisältä..

..ja ulkoa

Viimeisenä San Francisco-päivänä eli tiistaina otimme kyydin Golden Gate Parkiin, jossa nautiskelimme pienen piknikin Conservatory of Flowersin nurmikoilla. Aurinko lämmitti mukavasti niin, että loppujen lopuksi meiltä molemmilta paloi naama. Piknikin jälkeen vierailimme japanilaisessa teepuutarhassa ja Botanical Gardenissa. Puistosta kävelimme hippialue Haightin ja Buena Vista Parkin läpi Castroon, joka on - niin kuin edellä on jo mainittu - San Franciscon gay-ihmisten suosimaa ja asuttamaa aluetta vilkaan Market Streetin läheisyydessä. Castron symbolina toimii sateenkaarilippu. Syönnin jälkeen otimme ratikan Market Streetiä pitkin keskustaan Montgomery-asemalle, josta siirryimme paikallisjunalla lentokentälle odottelemaan paluulentoa Vancouveriin.

Conservatory of Flowers

Sateenkaaren värejä Castrossa

Mukava matka, ihastuttava kaupunki! =D

Vancouver International Auto Show

Tervetuloa Amerikkaan!

Tervehdys taas! Huolestuttavalta näyttävä laskusuuntaus kirjoittelujen määrässä kesää kohti mentäessä on korjattava mitä pikimmin. Sopivana korjausliikkeenä toimiikin Vancouverin kansainvälinen Auto Show. Näyttelyyn suuntasimme naapurin Miikan kanssa, kuten jo jossain välissä on mainittukin, torstaina 5. päivä samaan aikaan kun Perttu ja Mervi olivat vierailemassa Vancouverissa.

Emme lähteneet etsimään energiansäästäjien vuosikokousta, emmekä sellaista myöskään BC Placesta löytäneet. Näyttely seuraili melkolailla General Motorsin ja Fordin viitoittamia teitä, joiden viitoissa lukee V8 - The HEMI Highway ja F350 - Super Duty's Only. Bensaa palaa ja kaikilla on mukavaa. Paikalle oli toki myös eksynyt liuta japanilaisia ja eurooppalaisia valmistajia. Etunenässä Acura, Toyota, Honda, BMW/Mini (+Alpina) & Mersu. Myös erikoisempia osallistujia näkyi - Aston Martin, Lotus ja Porche. Isoimpana pettymyksenä todettakoon Audin osasto, jolta ei löytynyt kuin uusi RS4 ja pari TT:tä ja A8 L. Itse ainakin odottelin R8:a, mutta ei niin ei.

Vanha tuttu Suomi-maalauksella

Näkökulmaa englantilaisittain.

Alkaa voorttikin liikkua.

Kiiltävää konseptia: Shelby GR-1

Jää hiluxi toisilla mittareilla pikkuhijaa kakkoseksi. '07-mallisto tuplaturbolla.

Hintalapussa vajaa kolmisenkymmentätuhatta. Kanadalaista siis.

Mikään yllätys että pohjoisameriikkalaisesta showsta löytyy niin paljon jenkkiautoja ei tietenkään ollut, ja niitähän lähinnä katsomaan lähdettiinkin. Katsastimme siinä sivussa Tuner Alleyksi ristityn pienen osion jolta ei kyllä löytynyt kuin muutamat levikkeet, vilkkuvalot ja rekisterikilven aluset.. Tilpehöörit jäivät siltä osin hyllyyn ja suuntasimmekin Dodgeja katselemaan. Uusintaversiot Chargerista ja Challengerista olivat kyllä näyttelyn kärkikastia, huomasi kyllä että GM yrittää näillä uusintapainoksilla saada jotain otetta edes joistain markkinoista.

Uudelleenlämmitetty Chargeri.

Sen verran täytyy vielä tuosta eko-ajattelusta mainita että kylläpä meillä oli mukavaa naureskella GM:n messulausahdukselle "Green - by Desing" :D :D. Näyttää moinen kyltti korttelin kokoisen escaladen keulalla aika hauskalta. Joo hei, mietitäänpäs nyt alusta asti oikein kunnon vihreä konsepti joka näkökulmasta ja muutetaan se sitten jollain sairaalla tavalla kahden ja puolen tonnin katumaasturiksi ja nimetään se sport luxuryksi.. Muistakaa sitten sanoa niille sisustansuunnittelijoille että käyttävät entistä enemmän nahkaa ja jalopuuta ettei vaan luisteta sovitusta vihreästä linjasta.

Tuunausta baijerilaisittain: Alpina B7

Se on pieni. Elisejä löytyi ainakin kolmessa eri värissä. Miikalta lisää todistusaineistoa.

Ihan mukava show kuitenkin oli, vaikkakaan minkäänlaista oheistoimintaa ei kohdallemme sattunut. Varsin hiljaistakin areenalla oli, ehkä enemmän oikeille autonostajille tarkoitettu nuo messut kuin ihastelijoille. Eniveis, nyt on messut käyty eikä tarvitse kuin odotella että postittavat Dodgelta arvontavoitto-Nitron ja Toyotalta bensat kotimatkaa varten. Toivottavasti arpa suosii eikä Dodge jätä tielle.

Camaro nykyasussa.

Ai niin, olihan siellä Suzukikin. Hieno autorata!

Lopuksi täytyy vielä kertoa lähinaapuruston tarinaa ja lisätä yksi mustangi tänne loppuunkin. Joku lopulta kyllästyi katselemaan punaista GT:tä tuossa Tower-asuntoloiden edessä, siis siinä missä ei saisi parkkeerata kuin tilapäisesti. Oli konepellille ja katolle sijoitettu pari roskista komistamaan muuten rumaa ajokkia. Tästähän ei kuski riemastunut vaan havahduinkin epämääräiseen meteliin roskisten lennellessä pitkin pihamaata ja pusikoita kirosanojen saattelemana. Heh.

Sointuvat roskikset..

Kiillon haalistuessa
-Jukka