Lähtö lähenee

No niin, eli nyt on noin kaksi päivää lähtöön. Jännittää...

Laukut alkaa olla pikkuhiljaa pakattu, eikä mennyt edes painorajat rikki - mahtavaa!
Mennään siis huomenna viettämään uutta vuotta Väiskin, Katjan ja Hemmon luokse, mistä sitten uuden vuoden päivänä jatketaan Tampereen kautta Arlandalle.

Ikävä kyllä kylmä totuus on siis nyt se, että kaikkien kanssa ei uutta vuotta ehditä viettää, vaikka haluttaiskin. Toisaalta, kyllä se vuosi vaihtuu vuodenkin päästä, joten katotaan sitten uudestaan. Mukavaa on kuitenkin ollut nähdä monia kavereita tässä joululoman mittaan..

Nyt meitä viedään taas, joten ollaan yhteyksissä ja me kirjoitellaan kuulumisia, jos selvitään matkasta hengissä!

Hauskaa uutta vuotta kaikille!

Noora ja Jukka

Joulua

Se on sillä tavalla että nyt on siis Joulu. Legendaarinen joulukuun 25. päivä on kääntymässä iltaan, mutta ei vielä lähelläkään loppumista. Olisi illalla joulujamia tarjolla, ei siis yummyä eikä jammia, vaan jamia. Ollikin siellä soittelee, kuuntelemaan mennään siis. Kenties lasin viiniäkin nautin, saunasta suoraan, pliis. Tehdään muuten jäälyhtyjä, joku sanoi että taitaa tarvita vähän syttyjä...

Riimit loppuu siihen! Kele. Ei oo kohta kellään joulumieltä. Nyt laitan koneen kiinni ja menen sohvalle syömään suklaata. Syön niin paljon että nahkat lähtee kielestä ja kitalaesta. Syön että lähtee taju. Sitten saa Jukolan Tarja ihmetellä että mikä tuota poikaa vaivaa kun hihittelen kuusen alla vaatteet ja naama täysin suklaan peitossa, viimeisiä marianneja imeskellen. Sitten kun selviän sokerihumalasta, ajattelin lähteä Pihkuriin ettimään itteäni Nooran kanssa.

Sielläpä varmaan näkkee taas kaikkia vanhoja tuttuja, joten näkemiin.
Olipas vähän jotenkin jouluttoman oloista juttua. No enivei, palataan taas.

Kinkkuaaa.... kiiiinnkkkuaaa... kiiii.......ääää....
Ooo, oo, o, i dream i dream..
-jukka

Nonnii..

Jees, eli peesasin Tikkasta ja loin blogin.. Nyt vois kertoa Noorallekin että saatas ees joskus tekstiä tänne.

Homman nimi on että lähetään Nooran kanssa Vancouveriin tossa 1. päivä tammikuuta. Noora menee kouluun Simon Fraser nimiseen yliopistoon ja mulla ei oo töitä. Siis ainakaan vielä. Sitten joskun töitä ei kuulu, sijoitan Nooran kaikki opintotuet kannattavasti, varmalla kädellä, johonkin paikalliseen verkostomarkkinointi-scam-touhuun ja sitten elämme onnellisina paluulentoon saakka.

Eli näin, kirjoittelemme tänne päivittäin (ei never) ja voitte sitten jakaa ilomme ja ilomme ja surumme ja surumme tasapuolisesti kaikki kaikki. Kaikki avustusrahat, sekä myöskin suuremmat veikkausvoitot, voitte laittaa Ihmemiehen kaverin, eli Peten, Phoenix-säätiön tilille paikalliseen postipankkiin. Ja muutamia pilkkuja voitte myös laittaa kirjeessä tulemaan, pilkku, jos sattuu vaikka loppumaan kesken. Syylingit ja pikkuleivät ovat myös tervetulleita, salmiakkia ja lakua on jo, kiitos vain!

Siis seuraavaan kohtaamiseen. Nähellään Jouluna, kato.

Kuten tanskalaiset pikku-ystävämme asian ilmaisevat:
Med Venligt Hilsen,
Noora ja Jukka